Hemingwayn sanoin onnellisuuteen vaaditaan hyvä terveys ja huono muisti, Abraham Lincoln taas oli sitä mieltä, että ”ihminen on juuri niin onnellinen kuin päättää olla”. Jos kaikki onnelliset perheet ovat toisensa kaltaisia, ovatko kansatkin?
The World Happiness Reportin (2017) tulosten mukaan Norja, Tanska ja Islanti ovat maailman onnellisimmat maat. Viidentenä oleva Suomi ei jää kauas – asteikolla 0-10 onnellisuutemme on 7,47 kun se kärkimaa Norjassa on 7,54. Ruotsi on vertailun kymmenes (7,28).
Mutta ovat venäläisetkin keskimääräistä onnellisempia. Venäjä on 152 maan vertailun 50:s tuloksella 5,96, kun globaali keskiarvo on 5,36. Itse asiassa Venäjän tulos on tasoissa Italian kanssa ja päihittää mm. Japanin, Liettuan, Latvian, Romanian, Viron, Turkin ja Kiinan.
Venäläisen VTsiom-tutkimuslaitoksen mukaan venäläisten onnellisuus nousi keväällä 2017 huippuunsa sitten Neuvostoliiton hajoamisen – 85% vastaajista kertoi olevansa onnellisia, mikä tarkoittaa yhtä onnetonta viittä onnellista kohden. Sosiologit muistuttavat, ettei venäläisillekään onni ole rahallista – samalla kun onnellisuusmittarit ovat plussalla, on virallisten tilastojen mukaan yli 20 miljoonaa kansalaista köyhyysrajan alapuolella. Onnellisuuden keskeisimmät komponentit ovat Venäjällä perheen yleinen hyvinvointi (33%) ja normaali terveystilanne (22%). Perheet ja ystävät muodostavat turvaverkon, jonka varassa taloudellisten vaikeuksien yllättäessä venäläinen selviytyy – vain 4% vastaajista kertoo luottavansa valtion tulevan hätiin.
Monien mittarien mukaan Venäjä on kehittynyt valoisammaksi elinympäristöksi. Syntyvyys ylitti kuolleisuuden ensi kerran Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 2013. Lapsikuolleisuus on pudonnut – tuhatta syntynyttä kohden vuonna 2000 kuoli 15 alle yksivuotiasta, vuonna 2015 vastaava luku oli alle 7. Luvut kertovat terveydenhoidon kehittymisestä – eivätkä ne jää enää paljoa jälkeen vaikkapa Yhdysvalloista. Samassa ajassa venäläisten itsemurhat ovat vähentyneet puoleen, alkoholimyrkytysten aiheuttamat kuolemat neljäsosaan ja väkivaltaiset kuolemat yhteen kolmasosaan – toki lähtötasot olivat korkeat, mutta nykytilanne on jo lähellä Suomen lukuja väestömäärään suhteutettuna.
Venäläisen miehen odotetaan tätä nykyä elävän noin 66-vuotiaaksi, kun vielä 2000 miesten odotettavissa oleva elinikä oli 59 vuotta. Alueelliset erot ovat tässäkin merkittävät – Ingushetiassa miesten odotetaan elävän 76-vuotiaiksi kun Tuvan ja Tshukotkan alueella jäädään edelleen alle 60 vuoden.
Italialaisten ja japanilaisten miesten odotettavissa olevat eliniät ovat yli 80 vuotta, vaikka onnellisuusvertailussa nämä eivät yllä Venäjän edelle. Ehkä onni ei olekaan yhtä kuin pitkä elämä – vuosiltaan vähäisempikin voi kenties olla sisältörikkaampi?
0 LIKES
