Kun aikoinani ryhdyin 1980-luvun puolivälissä uudestaan opiskelemaan venäjän kieltä silloisen työnantajani kustantamilla yksityistunneilla sain opettajaltani lahjaksi kirjan, jossa oli erilaisia sananparsia (поговорки). Myöhemmin olen oppinut huomaamaan, että venäläisillä on melkein joka tilanteeseen osuvasti sopiva sanonta. Valitettavasti kirja on matkan varrella hukkunut johonkin.
Valitettavasti kirja on matkan varrella hukkunut johonkin. Siitä jäi kuitenkin mieleen kuva karhusta, joka astui ihmisen pään päälle: kaltaisilleni epämusikaalisille ihmisille on käynyt niin, että ”karhu astui korvan päälle”(1).
Useat sanonnat ovat peräisin Neuvostoaikaisista filmeistä. Erityisesti Moskovan suuren sirkuksen klovninakin tunnetuksi tulleen Juri Nikulinin hahmojen repliikkejä on jäänyt elämään. Alkuun en edes tiennyt, että toteamus ”hyvä olla elossa, mutta elää hyvin on vielä parempaa”(2) , jonka vieraat löylyistä tultuaan lausuivat, oli elokuvasta Morsiamen ryöstö kaukasialaisittain. Laittamattomasti haasteltu yhtä kaikki.
Lähes yhtä runsaasti siteerataan nyt jo edesmennyttä entistä pääministeriä Viktor Tšernomyrdinia, jonka luovuus äidinkielensä käytössä oli suurta. Tunnetuin hänen toteamuksistaan liittyy hyvien aikeiden ja lopputuloksen väliseen ristiriitaan, mutta oma suosikkini hänen lauseistaan on ”tällaista ei ole ollut kuuna päivänä – ja taas kävi näin!”(3) Venäjä on ristiriitaisuuksien täyttämä maa.
Osa sananparsista on selkeästi syntynyt kokemuksen kautta, kuten esimerkiksi toteamus siitä, että ”kitupiikki maksaa kahdesti”(4). Oman kokemukseni mukaan tämä ajatus on hyvä pitää mielessä esimerkiksi rakennusprojektin tekijää valittaessa.
Luulen, että toteamus ”parempi omata sata ystävää kuin sata ruplaa”(5) on Neuvostoajan tuotteita Minulla ei ole asiasta mitään tutkimukseen pohjaavaa tietoa, mutta kaikkien inflaatiojaksojen ja seteliuudistusten jälkeen ei sata ruplaa enää ole kovinkaan hyvä mittatikku. Ajatus on kuitenkin edelleen toimiva ja kuvaa venäläisen ystävyyden lujuutta. Toinen sananlasku, joka sopii hyvin Neuvostoajalle, jolloin piti varoa puheitaan, on toteamus siitä, että ”sana ei ole pääskynen – sen kun lentoon päästää, ei sitä enää kiinni saakaan”(6) Kyllähän se tosin nykyaikanakin olisi joskus hyvä ajatella mitä sanoo, ettei sano mitä ajattelee.
Tietysti venäläiset kirjallisuuden klassikot ovat myöskin lähes ehtymätön lähde sutkautuksille. Tähän tiedonvälitykselle haastavaan aikaan sopii hyvin Gogolin näytelmästä Reviisori otettu ”ei pidä peiliä syyttää, jos naama on vino”(7). Kulttuurieroja kuvanne hyvin se, että anglosaksisessa maailmassa pyydetään suoraviivaisesti olemaan ampumatta viestintuojaa. Yhtä kaikki, pyrkimys objektiivisuuteen tuntuu joskus olevan hukassa vähän joka puolella.
Venäläisiä on erityisesti viime aikoina moitittu jyrääviksi. Toisaalta toteamus siitä, että ”vieraassa luostarissa ei käyskennellä oman ohjesäännön mukaisesti”(8) viittaa selvästi siihen, että ainakin kylässä käyttäytymisen säännöt on sisäistetty. Samaa lienee aikanaan tarkoittanut presidentti Kekkonen lausahtaessaan, että ”talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan”.
1 Медведь на ухо наступил.
2 Жить хорошо, а хорошо жить ещё лучше.
3 Никогда этого не бывало, и вот опять!
4 Скупой платит дважды.
5 Лучше иметь сто друзей чем сто рублей.
6 Слово не воробей, вылетит – не поймаешь.
7 Нечего на зеркало пенять коли рожа крива.
8 В чужой монастырь со своим уставом не ходят.1 LIKES